Toisen lapsen syntymä luomuna

Päiväkirja toisen lapsen syntymästä

Maanantai 4.4.2016

Laskettuun aikaan on pari päivää. Vietetään 2,5v tyttären kanssa iltaa tanssien pitkin olohuonetta, kunnes klo 21 alkaa epämääräiset supistukset. Maha kovettuu ja liikkuminen hankaloituu, tuntuu jotain, mutta ei kipua. Maha tyhjeni, ja oloni on ”että alkaako nyt tapahtua.” Tuntemukset jatkuvat klo 21-00 ja kun pistän levolle nukkumaan. Yöllä supistukset poissa. Lähinnä tuntui aaltoilevan supistukset, ei mitään tarkkaa alkua ja loppua.  Kovin pitkät yöunet eivät maistuneet, 00-08.30 väliin mahtui monta herätystä pissalle ja asennon vaihtamista.

Tiistai 5.4.2016

Rauhallista oloa, lepäilyä. Varasin ajan perjantai aamulle raskausajan vyöhyketerapiahierontaan. Esikoinen oli tähän mennessä jo syntynyt (syntyi 39+4).
Tämä onkin ollut rauhallisempi tapaus mahassa kaiken kaikkiaan!

Keskiviikko 6.4.2016

Laskettu aika on tänään! Mitään ei tapahdu.

Perjantai 8.4.2016

Odotan ja odotan, käyn raskausajan vyöhyketerapiassa. Käsitelllään kehoa, ja erityisesti jalkapohjien painelu tuntuu hyvältä. Lapsi tulee, kun se on valmis, rentoudu, sanotaan. Saan magneettitarroja korviin. Päätän lakata odottamasta ja järjestän kaveritapaamisia viikonloppuun. Jännittää. Keskustelu tuntui hyvältä, ja hoito rentoutti. Saunotaan taas.

Lauantai 9.4.2016

Aamupäivä puistossa kaveriperheen kanssa. Illalla – vihdoin tapahtuu! Jännittää! Mitä, missä, milloin, miten? Hengitän. Tässä synnytyskertomukseni. Ole hyvä!

SYNNYTYSKERTOMUS – TOINEN LAPSI 

Vauva antoi odottaa lasketun ajan yli 40+4, esikoinen syntyi 39+4. Ehdin tällä kertaa jopa odottamaan koska, mitä, miten?! Meneekö lapsivesi, irtoaako limatulppa, alkaako supistuksilla…

TENS-LAITE JA KAURATYYNY KIVUNLIEVITYKSENÄ

Lauantaina klo 21 illalla alkoi kuukautiskipumaiset jomotukset selässä ja vatsalla, ja klo23.30 oli selkeästi ’vähän supistelua.’ Laitoin äidille viestin ja kerroin meneväni nukkumaan, uni ei tullut ja otin TENS laitteen avuksi. Tens laitteen aiheuttama sähköinen stimulaatio selässä tuntui helpottavalta. Esikoinen oli nukkumassa ja olimme kuukauden jo puhuneet, että ’äiti voi lähteä yöllä sairaalaan ja aamulla herätessä isi tai mummo on täällä’ ja se piti paikkansa. Ostin TENS laitteen verkkokaupasta muutamaa päivää ennen laskettua aikaa, ja se oli joka sentin arvoinen sijoitus (noin 80euroa).

Lämmitin yöllä KAURATYYNYN alavatsan päälle. Supistuksia tuli säännöllisesti 6-7min välein puoliltaöin ja mieheni oli sitä mieltä, että kutsutaan varmuudeksi äitini yöksi meille. Toppuuttelin, mutta annoin periksi ja mieheni haki äidin meille autolla ja klo 02 olivat meillä. Äiti meni nukkumaan ja itse olin sitä mieltä että jaksan vielä Tensin ja lämpötyynyn voimin. Olin ottanut klo 01.00 yhden 500g panadolia. Soitin sairaalaan, ja he pyysivät seuraamaan omaa oloa. Mieheni oli sitä mieltä, että käydään nyt tarkistamassa tilanne ja suostuttelun jälkeen klo 03 aikaan kuiskasin tytölleni että ”lähden sairaalaan” ( kun nukkui) ja herätin äitini, ’lähdemme nyt tarkistamaan tilannetta, todennäköisesti tulemme vielä aamulla takaisin’! Kuinkas sitten kävikään!

SYNNYTYS ETENI NOPEASTI

Eipä sitä tullut ajatelleeksi, että toinen synnytys olisi ollut näin nopea. Ensimmäisessä kesti noin 44h kaiken kaikkieen ja tämä toinen oli muutamissa tunneissa laskettavissa. Tunnista kiinni, että olisin synnyttänyt kotiin tai automatkalle… Ehkä synnytys ideaalitilassa kuitenkin menee niin, että saa olla kotona rauhallisessa ja omassa ympäristössä mahdollisimman pitkään. 

Autossa supistus oli selkeästi voimakkaampi, kun klo 03 soitin Kättärille uudestaan, että ”tulossa ollaan”. Supistuksia tuli 3-4min välein. Pystyin HENGITTÄMÄÄN JA LAULAMAAN vokaaleja ja NAURAMAAN. En uskonut vielä synnyttäväni, koska minulla oli huumoria vielä jäljellä! Laitoin myös tukan siistiksi kotona ennen lähtöä ja sipaisin huulikiiltoa. Laitoin hiukset ja huulikiiltoa – enhän silloin voi mitenkään olla ”synnyttämisvalmiudessa”? Vai voinko? Esikoisen kohdalla muistan kärvistelleeni koko yön lämpimän suihkun alla, eikä sekään auttanut supistuskipuihin. Saattoiko kipukynnykseni olla nyt korkeampi, olinko valmistautunut paremmin henkisesti ja hengitellen? Vai oliko TENS laitteesta minulle korvaamaton apu?

Perillä pyysin miestäni jättämään sairaalakassin ja kameran vielä autoon. Ehtiihän ne hakea. Tossut otin mukaan. Jouduin kuitenkin pysähtymään supistuksen ajaksi kadulle- jonka kesto oli noin 45sekuntia kerrallaan. Kirjauduimme 03.15 sisään ja kävin vessassa pissalla samantien. Limatulppaa oli irtoillut kevyesti jo kotona klo 23 ”parissa osassa” ja nyt supistus tuntui jo voimakkaammalta edelleen 3-4min välein. Tens oli käytössä selässä vieläkin. Pääsimme odotushuoneeseen ja kätilö jätti meidät kaksin. Halusin pitää valaistuksen vähäisenä, jotta tunnelma olisi ”kodinhenkisempi ja turvallinen” – olihan myös yö.

SAIRAALASSA NOPEAA TOIMINTAA

Supistukset voimistuivat vauhdilla, ja kokeilin istahtaa keinutuoliin. Se oli kauheaa! Sain supistukset samalla ja keinutuoli keikahti taakse enkä pysynyt hallitsemaan itseäni. Kirosin keinutuolin mieheni nauraessa minulle. Keinutuoli oli siis ehdoton NO NO. Kätilön kollega tuli huoneeseen ja tens laitteeni tippui lattialle. ”Tämä ei enää auta”- sanoin ja otin pois, ääneni muuttuivat voimakkaiksi ja kätilökollega halusi siirtää minut ÄKKIÄ synnytyssaliin. Supistustauon aikana kipitimme vauhdilla sinne ja sain KOKEILLA ILOKAASUA. Se ei kuitenkaan enää auttanut kuin huudon vaimentamiseen. Olosta tuli pökkeröinen muutaman hengenvedon jälkeen, joten hylkäsin ilokaasun. Olin jo niin pitkällä, ettei ilokaasusta olisi ollut apua. Vasta tässä vaiheessa oma kätilöni oli jo huoneessa ja kysyin ”enkö saisi jo sairaalavaatetta päälle??” – ja vaihdoin verkkarit äkkiä sairaalapaitaan.

Minulta kysyttiin tässä vaiheessa ponnistuttaako (ääntelin jo siihen malliin ja taisin vaipua omaan tilaan yhä enemmän ja enemmän), mutta tunne oli lähinnä sähköiskipua lonkista sääriin (tuntui kivuliaalta krampilta lonkankoukistajissa, jotka muutenkin olivat jumissa loppuraskaudessa.) Näyttää siltä, että synnytys on hyvin käynnissä jo totesivat kätilöt yhdessä ja pyysivät makuulle. Tutkittiin (vihdoin) – ja olin jo auki 10cm lapsivesi meni samalla tunnustellessa. (JOS olisin halunnut kivunlievutyksen, en olisi sitä ehtinyt saamaan.) Kaikki eteni nopeasti ja minua pyydettiin jo ponnistamaan. Näin nopeasti! Vastahan tulin sairaalaan vartti sitten.

VAUVA TULEE

Ponnistin ja se tuntui juuri siltä, että pinnistäisi jalkapalloa takapuolesta (ajattelin, että ei koskaan enää!). Tasan 11minuuttia ja vauva syntyi! Tuuhetukkainen poika! Olimme onnellisia ja sain hänet rinnalle imemään sairaalapaidan alle. 3865g – 52cm! Synnytyksen jälkeen olin ILOINEN, LÄSNÄ, ja ENERGINEN! Tuo energia oli sellainen, että sanoisin synnytystä voimaannuttavaksi. Synnytys tapahtui nopeasti ja luonnollisesti. Miten iloinen olinkaan tästä synnytyskokemuksesta!

Mieheni oli paras tuki jälleen kerran – ja kehotin varaamaan ajan hierojalle, olinhan roikkunut hänen kaulassaan tuon 11minuttia ponnistusvaihetta! Synnytin lopulta selinmakuulla puoli-istuvana, koska kätilö halusi minut kylkimakuulta pois. Kun vauva meni pesulle menin itsekin suihkuun, omat jalat kantoivat ja olo oli aika FRESH! Kätilö ehdotti, että voisin kotiutua samana päivänä. Halusin silti jäädä yhdeksi yöksi lepäämään ja tutustumaan vauvaan rauhassa, jotta vierihoito ja imetys lähtisivät hyvin käyntiin.

Kätilöopiston perhepesässä minulla oli huone, josta huonetoveri kotiutui aamuna, jolloin itse saavuin. Olin siis vuorokauden yksin siellä. Tai siis kaksin vauvan kanssa. Nuuhkutin, syleilin, imetin, ihmettelin rakasta otusta. Hän oli niin pieni ja ihana paidan alla. Nukuimme yhdessä vauva rinnan päällä. Olin oppinut imetyksen tuki ry tukihenkilöiden neuvoja seuratessa facebookissa, että imetystä edesauttavat vierihoito (iho ihoa vasten yhdessä pesiminen) eikä kannata olla huolissaan, vaikkei maito vielä ”nouse” rintoihin sairaalassa. Usein maito nousee rintoihin rentoutuessa kotona – ja niin tälläkin kertaa. Pienen pieni tippa maitoa riittää aluksi vastasyntyneelle vauvalle, ja usein se heruu vauvalle (eikä laitteella pumpatessa.)  Kannattaa tutustua myös imetykseen askarruttaviin asioihin Imetyksen Tuki Ry facebook sivuilla. 

AJATUKSIANI TAPAHTUNEESTA

Synnytys eteni nopeasti – ja” luonnollisesti ”synnyttäminen oli parempi kokemus (kuin esikoisen kanssa: epiduraali/kalvojenpuhkaisu/lääkkeellinen synnytyskokemukseni). Tosin silloin synnytys oli kivulias supistuksineen alusta asti, kesti 2vrk ja epiduraali oli kuin taivas vuorokauden supistelujen ja valvomisen jälkeen. Synnytykset olivat ihan erilaisia ekan ja tokan lapsen kohdalla. Tämä uusi synnytys voimaannutti  – endorfiinit jylläsivät kehossa kokonaisen viikon ajan synnytyksestä. Olin rakkauskuplassa ja yllättävänkin hyväkuntoinen. Olo oli siis aika normaali eikä jyrän alle jäänyt kuten ensimmäisen maratoonisynnytyksen jäljiltä, jolloin jouduin turvautumaan lääkkeisiin.

Perhe, ystäväperhe ja esikoiseni 2.5vuotias ”tuore isosisko” tulivat sairaalaan onnittelemaan – tyttäreni sai pikkuveljeltä myös lahjan. Hän lähti hyvin mielin vielä kotiin isovanhempien ja isin kanssa odottamaan, että äiti pääsisi seuraavana päivänä uuden tulokkaan kanssa kotiin. Pääsinkin kotiutumaan seuraavana päivänä ja kotona maito nousi rintoihin ja imetys lähti hyvin käyntiin luottamuksella ja kokemuksella. Pesin vauvan kanssa ihokontaktissa, ja vauva nukkuikin ekan viikon paidan alla sylissä. Mikä onni meillä on, lahja, kaksi kaunista ja tervettä lasta, minä, ja mieheni.

Kätilöopistolla oli aivan ihana alku meidän imetystaipaleelle. Kiitos sinne kannustavasta ohjauksesta ja rauhallisesta alusta uuden ihmeen kanssa. Kiitos, että tällä kertaa imetykseen luotettiin, eikä tyrkytetty lisämaitoa, ja sain mahtavan alun meille. Taas sama juttu kuin ensimmäisellä kerralla – ”sairaalan ruoka on niiiiiiin hyväää!!!” järkyttävä nälkä ja jano heti synnytyksen jälkeen ja hevosen nälkä jatkui ensimmäiset 2 kuukautta. Janooni imettäessä join yötä päivää noin 5l /vuorokaudessa vettä. Ihmeellinen keho, upeaa mihin meidän vartalot on tarkoitettu venymään kasvattaakseen pientä ihmettä sisällä, auttamaan tämän pienen ihmisenalun ulos, ja muuttamaan meitä ihmisenä, pysyvästi. Rakkaus puhtaimmillaan, äidinrakkaus.

Synnytyksen nopeasta kulusta johtuen, kännykkäkamerastani löytyi vain kuva kauratyynystä ja tens laitteesta sekä yksi kuva sairaalasta vuoteen äärellä istumassa ja sekin tärähtänyt heilumisestani. Onneksi kännykkäkamera mahdollisti ikuistamaan kuvia vauvan ensihetkistä tässä maailmassa ja ne ovat nyt perhe-arkistoissamme. Jokainen tarina on omalaatuinen kokemuksensa. Jokainen lapsi on lahja.

Tässä oli kertomukseni toivottaen, Ansku, kahden lapsen äiti.

1441504_10151737461385869_1220972393_n

Mainokset

Tietoja Sportmama Annemari

Fysioterapeutti, äiti, yrittäjä, tanssin-ja liikunnanohjaaja Helsingistä. Sportmama liikunta-ja hyvinvointi DVD suunniteltu odottaville äideille! Tule mukaan www.sportmama.fi
Kategoria(t): Raskausaika Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s