SPORTMAMA: Osa 1 Leikki on lasten ”työtä” – 4kk vauvan motoriikan kehitys on huimaa!

”Bella” neuvolassa

Kuva

Jokaisen lapsen oikea nimi on Rakas. ( Tommy Tabermann).

Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä. Meidän ”Bella” eli ”naatti” (tuli siitä kun raskausaikana kutsuin väsyneenä itseäni ”naatti-bataatti”, ja se siirtyi väsyneeseen vauvaan ”naatti”…Se on sitten jäänyt puhekieleen. Ensimmäiset 2kk ”Bellan” kummitäti antoi lempinimen ”Pirkko”, kun emme paljastaneet vielä oikeaa nimeä. Tyttö sai lopulta kolme nimeä ja lempinimi on ”Bella” tai ”Bellu” kuten kummitäti sanoo. Meille välillä myös ”Bellukka!” Myös pikku-hiireksi kutsun pientä prinsessaani! Ystävät tietää, mistä tämä on peräisin.

2kk neuvolassa (3.12) terveydenhoitajalla kirjoitettiin näin:”Ihana tyttö, hymyilee ja juttelee. Tarkkaavaisesti katselee. Hyvin on kasvanut täysimetyksellä. Nyrkin vie suuhun, päätä kannattaa kyynärnojassa vatsallaan. Heijasteet +. Saanut rota rokotteen.”

3kk neuvolassa  (3.1.) terveydenhoitajalla kirjoitettiin näin: ”Suloinen hyväntuulinen tyttö. Kasvanut hienosti, kokonaan rintamaidolla. Ottaa hyvän kontaktin, katsoo silmiin, hymyilee, vastavuoroista ääntelyä. Vatsalla kohottautuu ylös.”

4kk neuvolassa (28.1) lääkärillä kirjoitettiin näin: ”Suloinen tyttö. Sydän ok. Vatsa ok. Nivuspussit ok. Lonkat ok. Punaheijaste symm. valoheijaste symm., ei vaikutelmaa karsastuksesta. Melkein kääntyy selältä vatsalleen. Kasvu ok. Tarttuu. Pään kannatus hyvä.”

6980g ja 64.7cm oli viimeisin mitta!

Ensi viikolla mennään jo 5kk neuvolaan (mihin tämä aika on mennyt!) Mun pieni vauva on jo tyttö, joka kannattelee päätään sujuvasti, tarttuu kaikkeen ja vie suuhun (mm.äidin vesimuki, hammasharja, kännykkä kiinnostaa …) Reipas ja jäntevä, ystävänpäivän tienoilla oppinut sujuvasti kääntymään selältä mahalleen 4,5kk ikäisenä. Ja vahingossa mahalta selälleen.

Kuva

Kuva

Kuva

Tule mukaan seuramaan Sportmamaa myös instagrammissa! Instagram

Meidän päivärytmi

Rytmi on löytynyt: klo21 nukkumaan, yöllä syöttöjä ”noin 5krt”, jotka meillä hoidan minä. Aamulla herätään klo8-9 ja ensimmäiset vaunupäikkärit otetaan klo10.30-12/13 ulkona. Seuraavat päikkärit äidin kanssa otetaan noin klo15-18 (1-2h). Tämä antaa minulle energiaa jaksaa yöherätykset.

Siispä

Klo8-10 herätys ja aamutoimet( aamuruokailut, aamupesut) ja leikkiä mm.kirjanluku tai tanssiminen

Klo10-13 valmistaudutaan ulos nukkumaan, syöttö ennen ja jälkeen päikkäreiden

Klo13-15/16 leikitään ja ollaan, taas luetaan/tanssitaan/tutkitaan asioita/lorutellaan/lauletaan ym.

Klo16-18 1-2h yhteiset päiväunet on päivän ihana lepotankkaus molemmille!

Klo18-20 leikkimistä, iltaruokailua, iltapesuja, ilta ”ilmakylvyt”, iltarutiinit

Klo21 nukkumaan ensin syöttäen (iltalaulu ja rukous) ja taputellen pepulle jää nukkumaan. Heräillään noin 2h välein syötöille. Muuten nukutaan hyvin!

Tässä tykkäyslistaa 4,5kk tytöltämme:

-tanssiminen edelleen superhauskaa! riemunkiljahduksilta ei voi välttyä, jos laittaa latinot soimaan..

-jumppaaminen äidin sylissä kivaa (kyykkyvariaatiot ja kaikenlainen liike&vetkutus)

-kaikki musiikin kuuntelu ja rytmit kiinnostaa (mm.käsien taputus ja erilaiset äänteet!)

Kokeile loruttaa ”ärrrrrän kierrrrrän ympäri orrrrren ässssän pistän tasssskuun”! Meillä toimii!

-kirjat on kivoja, erityisesti soivat sellaiset (ääninappulat – joita voi painaa…) Lehtiä käännellään jo.

-tällä hetkellä vain äidin syli kelpaa (pienimuotoista vierastamista 4kk iässä alkanut!) Välillä isin sylissäkin viihtyy hyvin hetkiä. Äidin syli on turvallinen ja sieltä voi tutkia maailmaa 😉 Me ollaan oltu kuin paita ja peppu 4kk. Ja koska imetän, niin toki maitobaarillakin on oma osuutensa, että ollaan kiinnytty toisiimme ja eletään symbioosia.

-rintamaidon lisäksi ollaan maisteltu banaanipersikka, mango ja luumu pilttiä. Mango on herkkua! Myös banaania ja mustikkaa on maisteltu. Ruokahalu on hyvä!

-ilman vaippaa on ihanaa iltaisin peuhata matolla ja harjaannuttaa taitoja ilmakylvyn lomassa..

-tunnistaa sanoja ja antaa märkiä pusuja… ❤

Kovasti haluaa nousta ylös ”istumaan ja seisomaan” tuettuna, vaikka ensin täytyy oppia ryömimään ja konttaamaan. Joillakin saattaa jäädä konttausvaihe kokonaan pois ja opetellaan suoraan kävelyä ja seisomista. Saas nähdä miten meillä. Jokainen lapsi oppii yksilöllisesti omassa tahdissaan kehitysvaiheet. Suurin piirtein kun ”kehityshaitarissa” mennään niin hyvä tulee! Itse olen oppinut kävelyn 11kk ja mieheni 1v syntymäpäivänään! Joillakin se tapahtuu vähän rauhallisemmin jälkeenkin (1v.3kk)

1966948_10152057750468096_1437276655_n

Vinkit vauvan käsittelyyn ja leikkeihin!

Vauvan kanssa yhteisiä leikkitilanteita voidaan toteuttaa päivittäisten arkitoimintojen yhteydessä (esimerkiksi vaipanvaihdon, pesemisen, pukemisen yhteydessä). On hyvä pitää myös leikkihetkiä, joihin sisältyy liikuntaa, havainnointia, vuorovaikutusta!

Huomio vauvan asentoon sekä monipuoliseen käsittelyyn 🙂

Asentoja ja käsittelytaitoja:

1. Vauva asetetaan kyljelleen patjalle.
On tärkeää antaa lapselle paljon kokemuksia kyljellään olosta. Se kehittää lapsen symmetrisen keskilinjan löytymistä..

2. Nostaminen/laskeminen
Vauva nostetaan hoitopöydältä ylös. Pään hallinnan kehittämiseksi lasta on hyvä nostaa ja laskea molempien kylkien kautta. Vauva käännetään rauhallisesti selinmakuulta kyljelleen toisen käden päälle. Pidä vauva vaakatasossa, kylkimakuulla. Kyljellään vastasyntynytkin pystyy kannattelemaan päätä itse.

3. Kantaminen, jossa kannetaan selinmakuulla, kyljellään ja vatsallaan.
Erilaiset asennot sylissä kehittävät vauvan symmetrisen keskilinjan löytymistä ja pään hallintaa. Vauvaa olisikin hyvä kantaa vasemmalla ja oikealla puolella, selinmakuulla, kyljellään sekä vatsamakuulla. Huomioi, että vauvan kädet ovat vapaana edessä/selkä pyöreänä-luonnollinen asento vauvalle!

4. Vauva nostetaan syliin selinmakuulle.
Selinmakuulla kantaessasi pyöristä vauvan selkä ottamalla kiinni toisen jalan reiden ympäriltä ja vetämällä lonkka koukkuun. Anna vauvan käsien olla vapaina vartalon edessä.

5. Vauva vaihdetaan kylkimakuulla sylissä.
Kylkimakuulla aseta oma kätesi vauvan alemman kainalon alta ja tartu ylempään reiteen. Näin vauvan selkä pyöristyy, eikä hän pääse tipahtamaan sylistäsi. Vaihda välillä kantopuolta, jolloin kuormitat itseäsi tasaisesti.

6. Vauvaa kannetaan päinmakuulla.
Tuo toinen kätesi vauvan jalkojen välistä vatsan alle ja tue toisella kädelläsi vauvaa rinnan alta niin, että vauvan kädet jäävät vapaiksi.
Istuessasi voit pitää vauvaa päinmakuulla myös reiden päällä, niin että vauvan kädet asettuvat vartalon eteen. Näin hartiasi saavat lepoa ja vauva voi harjoitella päinmakuulla oloa. Tässä asennossa sinun on myös helppo silitellä vauvaa.

Liikuntaleikkejä 0 – 3 kk vauvoille

Kosketukset ovat tärkeitä vauvalle, joka tarvitsee turvallista syliä sekä vuorovaikutusta. Tärkeintä on aikuisen antama rakkaus ja yhdessäolo. Yhteisiä kokemuksia saat leikiten! Kokeile lauluja ja loruja. Yhteinen vuorovaikutus vahvistaa sidettänne ja vauvan kielenkehitystä.

”Kapalo”

Tämä leikki rauhoittaa. Kiedo lapsi tiivisti ja turvallisesti peittoon niin, että pää jää ulos. Lasta painellaan kevyesti päästä-jalkoihin. Painele ”käärylettä” syvään ja hellästi molemmin käsin. Painele lapsen kehoa alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Silittele lopuksi käsiä ja jalkoja.

”Tarttuminen”
Tarttumista ja keskiasentoa voi harjoitella ottamalla vauva syliin jalkojen päälle – on helppo luoda kontakti vauvan kanssa ja tästä muodostuu yhteinen leikki. Houkuttele lasta tuomaan kädet vartalon keskelle ojentamalla hänelle lelua keskilinjassa.

”Keinuttelu”
Lapsen tulisi löytää omat polvet ja varpaat ja näin oppia hahmottamaan kehonsa ääriosat. Tarvittaessa tätä voi ohjata tuomalla lapsi kippura-asentoon, jalat ja kädet yhteen. Näin voitte yhdessä tutkia lapsen polvia ja varpaita. Kippura-asennossa keinuttele lasta rauhallisesti puolelta toiselle ja vedä häntä itseäsi kohti sen verran, että pää irtoaa alustalta(Tämä vahvistaa lapsen pään kannatusta.)

ideioita 3 – 6 kk liikuntaleikkeihin

Päänhallinta kehittyy ja painonsiirtojen avulla vauva hahmottaa tasapainonsa ääripisteet. Leluja on hyvä antaa erisuunnista, jolloin lapsi joutuu kurkottamaan ja siirtämään painopistettään! Tasapainoreaktiot sekä käsi- silmäkoordinaatio kehittyy. Leikkiä voi myös eri intensiteeteillä, sillä pompottelut nostavat vireystilaa – hidas keinuttelu rauhoittaa.

”Lentokone”
Asetu selinmakuulle jalat 90 asteen kulmaan. Nosta vauva vatsalleen säärien päälle ja tue häntä olkapäistä tai käsistä. Nostele jalkoja ylös ja alas, vähitellen suuremmassa kaaressa. Pidä sääriä pystyssä ja lähde itse keinumaan (ylös istumaan ja takaisin selinmakuulle). Pidä koko ajan lapsi sääriäsi vasten.

”Kontaten”
Asetu lattialle istumaan ja nosta lapsi jalkojesi väliin, niin että hänen polvet ja kädet ovat lattialla – ja maha toista reittäsi vasten. Laita leluja reitesi viereen niin, että lapsi ulottuu niihin ja voi leikkiä niillä.

”Pienen pallon päällä”
Konttausasentoa voi harjoitella myös pienen pallon päällä. Pallon olisi hyvä olla pehmeä (jottei se paina lapsen vatsaa). Aseta lapsi vatsalleen nelinkontin pienen pallon päälle.  Jos pallo on niin iso, etteivät lapsen kädet ja jalat ulotu lattiaan yhtä aikaa, anna lapsen nojata vuorotellen käsiin ja polviin.

”Lasten olympialaiset”

Olympialaisten aikaan tuli mieleen kirjoitus lapsen liikunnallisen harrastuksen tukemisesta ja tässä eräs hyvä artikkeli ja tutkimus liittyen leikkiin ja harrastamiseen! Kannattaa suosia ulkona liikkumista ja leikkimistä – jälkimmäistä nyt yleensäkin! Leikki on lasten työtä – sanotaan.

”Leikki treenaa lapsen urheilun huipulle”Julkaistu 07.08.2008 Tiede-lehdessä 8/2008Teksti: Annikka Mutanen

”Lapsena pohjustetaan kaikki ne liikunnalliset perustaidot ja fyysiset kyvyt, joille olympiavoittajan erikoisosaaminen rakentuu. Tämä ei tarkoita, että lapsen pitäisi harjoitella kuin huippu-urheilija. Juuri niin hänen ei pidä tehdä.

Pikkulapsi ryömii, taapertaa ja viipertää. Hän keikahtaa ja kellahtaa. Vähän ajan päästä hän jo viilettää, kieppuu ja kiipeää. Joskus törmää, putoaa ja parkuu, mutta jatkaa sitten taas matkaa.

Lapsella on sisäsyntyinen tarve liikkua. Liikunta on koko lapsen kehityksen edellytys. Hermoston muovautuminen ja lihasten normaali kasvu vaativat lihasten käyttämistä. Nykytiedon mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee jo terveytensä turvaamiseksi kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivässä.
Paljon liikkumalla lapsi harjaantuu taitavaksi. Kierre ruokkii itseään, sillä taitavat lapset liikkuvat paljon. 3-6 vuoden iässä mitatut motoriset taidot ennustavat suomalaisten lasten fyysistä aktiivisuutta vielä 13 vuoden iässä, sanoo pienten lasten liikuntapedagogiikan tutkija Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta.

 

Vie lapsi ulos

Pitäisikö jo vauvat ja taaperot siis viedä jumppaan? Ei tarvitse, mutta pieniä lapsia kannattaa rohkaista liikkumaan. Säntäilyä ja sohvalla pomppimista voi seurata hyvillä mielin, ja aivan erityisesti kannattaa laittaa lapset ulos leikkimään.
Sääkslahden tutkimuksen mukaan 3-4-vuotiaiden motoriset taidot ovat erityisesti yhteydessä siihen, kuinka paljon aikaa he viettävät ulkona. Ne lapset, jotka ulkoilevat runsaasti, juoksevat nopeimmin ja hyppäävät pisimmälle.
Selitys on ilmeinen. Sisällä ei mahdu temmeltämään miten vain, ja vanhempien on usein pakko rajoittaa riehumista ja törmäilyä. Ulkona lapsilla on tilaa melskata miten mielivät.

 

Virikkeet vahvistavat

Viisivuotiaat hyötyvät jo ohjatuista liikuntatuokioista. Jos lapset saavat päiväkodissa tai kerhossa silloin tällöin mielenkiintoisia ja sopivan haastavia liikuntatehtäviä, heidän motoriset perustaitonsa kehittyvät verrokkeja paremmiksi.

Normaali lapsi kuitenkin oppii kouluikään mennessä juoksemaan ja kiipeämään, heittämään ja potkimaan ilman kummempaa opettamista, kunhan hän saa harjoittaa taitojaan erilaisissa ympäristöissä monenlaisilla välineillä. Peli ja leikki maassa ja puussa, kallioilla ja lumihangessa, hietikossa ja jäällä antaa herkullista virikettä lapsen motoriselle kehitykselle.
Kun liikkumisen perusvalmiudet ovat hallussa, voi alkaa pikkuhiljaa opetella kiinnostavaa urheilulajia. Tutkimusten mukaan jonkin erityistaidon harjoittelu kouluajan ulkopuolella alkaa parantaa 7-8-vuotiaan yleistä taitotasoa.

 

Erikoistuminen on pahasta

Mistä tietää, mikä urheilulaji on alakoululaiselle se oikea? Sitä ei tarvitsekaan tietää. Tässä iässä ei ole kiire valita, mistä lajista haluaa voittaa olympiamitaleja. Sen sijaan kannattaa kokeilla monenlaista urheilua. Lapsen on parasta harrastaa lajeja, joista hän saa iloa ja joiden harjoituksissa hän viihtyy.

Liikuntatieteen professori Jean Côté kanadalaisesta Queensin yliopistosta on tutkinut, miten aikuisena huipputasolle yltäneet kanadalaiset, yhdysvaltalaiset ja australialaiset ammattiurheilijat harjoittelivat lapsena. Tulos kertoo, että useimmissa lajeissa huiput eivät juuri uhranneet aikaa ohjattuun harjoitteluun vaan kokeilivat ja harrastivat monia lajeja, vuoron perään ja yhtä aikaa.
Côtén mukaan huippujen vapaa-aika kului paneutuvaan leikkiin. Sillä tutkija tarkoittaa liikuntaa, joka tuottaa itsessään iloa ja tyydytystä ja jota harjoitetaan juuri sen vuoksi.

Valaisevaksi esimerkiksi Côté tarjoaa kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn haastattelun, jossa kiekkolegenda kertoo, miten hän luisteli lapsena kahdeksankin tuntia päivässä. Pikku-Wayne pyöri koulun jälkeen lähijäällä aina siihen saakka, että äiti pakotti hänet sisälle.
Kun Gretzkylle on ihmetelty, miten hän jaksoi harjoitella lapsena niin paljon, hän on oikaissut: – Jos olisin ajatellut, että harjoittelen, en varmaan olisi tehnyt sitä. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mitä tiesin.

 

Leikkivä liikunta motivoi

Tällainen paneutuva leikki lisää halua urheilla. Lisäksi se vahvistaa ratkaisevasti lapsen fysiikkaa ja monia taitoja, joita harjoittelussa ja kilpailuissa myöhemmin tarvitaan.
Lapsesta urheilijaa kasvattava aikuinen tuskin voi tehdä suurempaa virhettä kuin karsia lapsen elämästä vapaan, leikkivän liikunnan. Sitä ei korvaa mikään määrä kurinalaista lajiharjoittelua, jollaiseen aikuinenkaan ei pysty keskittymään monta tuntia kerrallaan. Omaan peliin ja leikkiin lapset sen sijaan jaksavat uppoutua vaikka koko päiväksi.

Vaikka lapsi puurtaa urheilutreeneissä monta kertaa viikossa, hän voi saada liian vähän fyysistä harjoitusta. Lapsi, joka kulkee autokyydillä kouluun ja harrastuksiin eikä leiki kavereiden kanssa liikuntaleikkejä vapaa-ajalla, saa melko varmasti liian vähän liikuntaa.
Côtén vinkki lasten valmentajille on, että myös ohjattuihin harjoituksiin kannattaa lisätä leikillisyyttä. Silloin aika ei kulu oman vuoron odottamiseen. – Ainakin Amerikassa 6-12-vuotiaita lapsia ylivalmennetaan. He tarvitsevat vapautta.

 

Ei painoille ja maitohapoille

Leikillinen ja monipuolinen harrastaminen suojaa lapsen henkistä hyvinvointia, mutta se on sopusoinnussa myös fysiologisten tosiasioiden kanssa. Lapsen ei kannata harjoitella samalla tavoin kuin aikuinen.

Esimerkiksi lihasmassan hankkimiseen tähtäävä voimaharjoittelu on ennen murrosikää turhaa, ellei haitallista.
Lihakset eivät kasva, kun ruumis ei vielä tuota riittävästi testosteronia ja kasvuhormoneja. Sen sijaan raskailla painoilla harjoittelu voi vaurioittaa pitkiä luita ja selkänikamien kasvulevyjä, sanoo lääkäri ja urheiluvalmentaja Harri Hakkarainen, joka tätä nykyä toimii Vierumäen urheiluopiston lääkäriaseman johtajana.
Lapset voivat opetella voimaharjoittelussa myöhemmin tarvittavia taitoja omalla painollaan tai vaikka harjanvarrella. Leuanvedot ja vatsaliikkeet ovat turvallisia.

Myös kova, maitohappoa lihaksiin kasauttava kestävyysharjoittelu on tehotonta ennen murrosikää. Siihenkin tarvitaan hormoneja ja entsyymejä, jotka lapsella toimivat puutteellisesti. – Yli 30 sekunnin täysivauhtiset juoksuvedot ja muu pitkäkestoinen maksimaalinen ponnistelu eivät ole lapsille hyväksi, Hakkarainen sanoo.
Lyhyitä, alle kymmenen sekunnin pyrähdyksiä lapset sen sijaan jaksavat paljon enemmän ja lyhyemmin palautuksin kuin aikuiset. Lasten oma leikki on usein luonteeltaan juuri loputonta pyrähtelyä.

 

Juoksentelu kasvaa korkoa

Reippaat pelit ja leikit ovat ylivoimaisesti paras tapa lapsen hapenottokyvyn kehittämiseen. Runsas hengästyttävä liikunta vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Se tihentää lihasten verisuonistoa, lisää entsyymien määrää ja parantaa rasvanpolttokykyä.
Yllättävää kyllä tulokset eivät juuri näy lapsen suorituskyvyssä. Sen sijaan ne näkyvät aikuisena. Jos ei ole saanut aerobista harjoitusta elämän alkutaipaleella, tilannetta on hyvin vaikea parantaa täysikasvuisena. Vaikka ihmisellä olisi kestävyyslajeihin suotuisat geenit, ne eivät tuota optimaalisia ominaisuuksia, jos ne ovat jääneet lapsuudessa aktivoimatta.

– Lapsuuden liikunta kertyy pankkiin, valmentaja-lääkäri Hakkarainen tiivistää.
Runsaalla lapsuuden liikunnalla hankittu aerobinen perusta antaa pohjan myös nopeus- ja voimalajeihin. Sen turvin harjoitusta kestää paremmin, treenistä palautuu nopeam¬min ja harjoituksen vaikutus on suurempi.

 

Vakava työ voi odottaa

Jossain vaiheessa huipulle pääsyyn tarvitaan paljon raakaa työtä. Minkään lajin mestariksi ei voi tulla ilman että hioo ja kehittää pitkään ja määrätietoisesti juuri oikeita taitoja ja ominaisuuksia. Floridan yliopiston psykologian professori Anders Ericsson on tutkinut mestaritason viulistien, shakinpelaajien ja urheilijoiden kehitystä ja saanut tulokseksi, että huippuosaaminen alkaa kypsyä vasta, kun takana on 10 000 tuntia keskittynyttä harjoittelua.

Liikuntatieteen professorin Jean Côtén mielestä suurin osa näistä tunneista on hedelmällisintä kerätä lapsuuden jälkeen. Suunnitelmallinen harjoittelu vaatii kovia henkisiä ja fyysisiä ponnistuksia eikä ole aina kovin nautinnollista. – Vasta 16-vuotiaalla alkaa olla ne fyysiset, kognitiiviset ja sosiaaliset valmiudet, joita tarvitaan paneutuvaan, tuloksiin tähtäävään harjoitteluun.
Côtén itsensä tutkimat amerikkalaiset ja australialaiset huippu-urheilijat olivat alkaneet vähentää leikkejään ja karsia urheiluharrastuksiaan yhteen tai kahteen lajiin 13-vuotiaana. Todella määrätietoisen harjoittelun he olivat aloittaneet vasta 15. ikävuoden jälkeen.

Liikuntapedagogi Rolf Carlson Ruotsin urheilu- ja terveystieteiden korkeakoulusta on saanut samanlaisia tuloksia. Seitsemän eri lajin maajoukkueurheilijoista vain uimarit olivat keskittyneet lapsesta asti uimiseen. Painijat, suunnistajat, hiihtäjät, käsipalloilijat, jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat olivat kokeilleet ja harrastaneet montaa lajia. Päälajiaan he harrastivat varhaisteini-iässä kaksi-kolme kertaa viikossa. Määrä alkoi lisääntyä noin 16-vuotiaana.

 

Taitolajeissa uhmataan terveyttä

Kaikesta tästä huolimatta on paljon valmentajia ja kokonaisia lajikulttuureja, jotka vaativat kurinalaista harjoittelua jo lapsena. Vaativimmissa taitolajeissa varhainen erikoistuminen on ainoa tie huipulle. Jos on oltava parhaimmillaan jo ennen aikuisikää, leijonanosa harjoittelusta täytyy tehdä lapsena. Näin on erityisesti naisten voimistelussa.

Lapsen hermosto kehittyy vauhdikkaimmin ennen kymmenen vuoden ikää, ja vaativat motoriset taidot on tehokkainta panna taimelle silloin. Liikkeet on myös helpompi hallita, kun keho on vielä kevyt ja vipuvarret lyhyitä. Murrosiässä hermoston kehitys hidastuu, kädet ja jalat pitenevät, ja tytöillä liikkeitä alkaa raskauttaa myös levenevä lantio. Siksi naiset ovat voimistelussa huipulla paljon nuorempina kuin miehet.

– Terveyden kannalta ei ole hyvä aloittaa kovaa harjoittelua pienenä, mutta jos näissä lajeissa kansainvälistä menestystä haluaa, niin on vain aloitettava, Hakkarainen toteaa.

 

Ankaruus syö iloa

Suurimmassa osassa urheilua lasten varhainen prässääminen on järjetöntä myös lajin ja menestyksen kannalta. Ankara harjoittelu liian nuorella iällä aiheuttaa rasitusvammoja ja loukkaantumisia, syö iloa ja saa suuren osan harrastajista luopumaan urheilusta.
Verratessaan urheilu-uransa lopettaneiden ja sitä jatkaneiden nuorten harjoittelua Côté havaitsi, että urheilun lopettaneet nuoret uimarit ja jääkiekkoilijat olivat aloittaneet oheisharjoittelun ja harjoitusleireillä käymisen keskimäärin 11 vuoden iässä. Urheilua jatkaneilla ensimmäiset leirit ja oheisharjoitteet olivat tulleet ohjelmaan 13-vuotiaana.

Vanhempia ja valmentajia innostaa lasten tiukkaan harjoittamiseen kilpailumenestyksen tavoittelu. Jos kuitenkin haluamme antaa lapselle mahdollisuuden kehittyä mahdollisimman pitkälle ja menestyä urheilussa aikuisena, hänestä ei kannata puristaa parasta mahdollista tulosta keskenkasvuisena. Tosiasia on, että maailman huiput ovat harvoin olleet menestyksekkäimpiä lapsiurheilijoita.

– Jos nuoresta yritetään ottaa aikaisin kaikki irti, motivaatio hiipuu ja mielekkyys häviää. Sitä sanotaan ryöstöviljelyksi. Se ei johda aikuisiän menestykseen eikä edes liikuntaharrastuksen jatkamiseen, joka olisi kuitenkin tavoitteista kaikkein tärkein, Harri Hakkarainen sanoo.

6 keinoa torpata menestys

 

Pidä lapsi sisällä.

– Kiellä riehuminen ja kiipeily.

– Kuljeta autolla kouluun ja harjoituksiin.

– Erikoistu päälajiin aikaisin, lopeta muu liikunta.

– Harjoita lasta paljon, kovaa ja kurinalaisesti.

– Vaadi varhain menestystä.

Ohjaajat hoi!

Muistakaa vuosiluokkansa nuorimmat
Kenestä lopulta tulee huippu-urheilija, on vaikea ennustaa. Ikä hämää helposti valmentajan.
Kykyjen seulominen on lasten urheilussa useimmiten töllön työtä. On erittäin vaikea tietää, ketkä menestyvät parhaiten aikuisina. – Mikään laji ei ole onnistunut kehuttavasti tunnistamaan lahjakkuuksia. Ennustaminen ei tahdo onnistua edes 13-14-vuoden iässä, sanoo kanadalainen liikuntatieteen professori Jean Côté.
Yksi merkittävä syy on se, että samaan vuosiluokkaan kuuluu eri aikoina syntyneitä ja eri tahtiin kehittyviä lapsia.

 

Alkuvuoden lapset huomataan

Valmentajilla on taipumus pitää lahjakkaina niitä, jotka ovat muita edellä biologisessa kehityksessä. Tähän suuntaan viittaa esimerkiksi ruotsalaistutkimus, jossa maajoukkuetasolta löytyi huomattava yliedustus tammi-, helmi- ja maaliskuussa syntyneitä nuoria urheilijoita.
Todennäköisesti moni heistä oli lapsena ollut syntymäaikansa ansiosta biologisessa kehityksessä vuosiluokkansa keulilla ja saanut pärjäämisestä intoa ja valmentajien kannustusta. Näin syntyi itseään vahvistava hyvä kierre.

Jälkijunan lapsille omat treenit

Psykologisissa tutkimuksissa on näytetty toteen, että valmentajat ja opettajat ohjaavat tiedostamattaan parhaiten niitä lapsia, joiden he uskovat olevan lahjakkaita.

Ohjaajien ja valmentajien pitäisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että he antavat aikaa ja tukea myös jälkijunassa kehittyville lapsille, sanoo urheilupedagogiikan lehtori Timo Jaakkola Jyväskylän yliopistosta. Jos kaikki parhaat kyvyt halutaan käyttöön, ohjausta ja harjoittelua täytyy eriyttää yksilöllisten edellytysten mukaan.
Silloin voi iloisesti urheilla myös se huomisen mahdollinen maailmanmestari, joka on sattunut syntymään vasta joulukuussa.

Viisaasti huipulle

Tero Pitkämäki tutustui keihäänheittoon 10-vuotiaana. Ensimmäisissä yleisurheilukisoissaan hän osallistui kaikkiin lajeihin. Hän voitti keihäänheiton, mutta omakseen hän otti lajin vasta 15-vuotiaana, kun hän päätti lopettaa siihen asti parhaana lajinaan pitämänsä hiihdon.”

 Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipulle

Sportmama suosittelee: päivittäistä ulkoilua vauvan ja lapsen kanssa, sään salliessa. Vaunulenkit tekevät hyvää äidille (tai isälle) ja vauva saa raitista ilmaa ja nukkuu hyvin (liikkeessä). Isompi lapsi taas saa purettua energiaansa ”vapaassa tilassa” ja motoriikka kehittyy kiipeillessä ja juoksiessa. Luonto on oiva paikka tähän, puut, kivet, pensaat, kävyt ja lehdet kiinnostavat.

Hiihtolomaterveiset Naantalin kylpylästä. Nautittiin ystävänpäivää perheenä. Bella ei vielä päässyt uimaan, mutta vanhemmat saivat kahdenkeskistä aikaa, kun mummo vaunutteli tytön kanssa.

1779955_10152028509658096_673448820_n

Raikkaita ulkoiluhetkiä!

Sportmama, Ansku

www.sportmama.fi – kiitos kaikille Sportmama DVD.n tilaajille! Ja positiivisesta palautteesta.

Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme ! Erityisesti pienemmistä.
Kuva
Mainokset

Tietoja Sportmama Annemari

Fysioterapeutti, äiti, yrittäjä, tanssin-ja liikunnanohjaaja Helsingistä. Sportmama liikunta-ja hyvinvointi DVD suunniteltu odottaville äideille! Tule mukaan www.sportmama.fi
Kategoria(t): Raskausaika Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s