SPORTMAMA: Synnytyskertomus – haikara toi käärön!

SPORTMAMA: Synnytyskertomus – haikara toi käärön!

Kuva

Kuva

Aikataulu

Ke 25.9

klo23 supistukset alkaa

To 26.9

klo3.30 panadolia, lämmin suihku

klo6 lähtö Kättärille

klo7.30 akupunktio ja lämpötyynyt kivunlievitykseen, auki 1cm…

klo10.10 Litalgin mehun kanssa ja kävely portaissa

klo12.30 kotiin takaisin

klo14 panadolia

klo18 litalgin

klo20 Naistenklinikalle! Auki 3cm

klo22 ilokaasua

klo23 piikki pakaraan petidin (lepoa) Auki 4cm pitkään….

Pe 27.9 vko 39 + 4

klo8.10 toinen petidin

klo10.16 lapsivedet – kalvojen puhkaisu –  auki 5cm..  hidasta…

klo13.30 oksitosiini infuusiotippa

klo14.30 epiduraali ”katkarapuna”

klo16.45 kuume 38,3 / veriviljely ja antibiootit tippa/  6cm auki – vihdoin!

klo17.30 asennon tarkistus, pää edellä tulossa, auki 6cm

klo18.15 verenpaine 116/67 ja epiduraali (toinen)

klo18.35 auki 9cm

klo 19.52 vauva syntyy 12min ponnistuksen jälkeen

Ma 30.9 (laskettu aika)

klo12 koppaan, autoon ja kotiin!

Synnytysmaratonille lähtö

Kuva

Vai että maraton? Luulenpa, että maraton on lastenleikkiä verrattuna synnytykseen! Minulla ainakin, kun synnytys kesti kokonaisuudessaan supistuksista alkaen noin 45h. Keskiviikko iltana klo23 telkkaria katsellessa supistukset alkoivat (ja limatulppa irtosi) Lueskelin huumorilla horoskooppeja ”vaaka-vauvasta” ja katselimme mieheni kanssa televisiota ensimmäiset supistukset. Naureskeltiin vielä, että nytkö se alkaa. Olin juuri käynyt pikaisesti saunassa. En osannut silloin arvatakaan, että vietän yöni kuumasa suihkussa.

Hassuinta oli, että oli samana iltana sanonut miehelleni, että ”nyt olen valmis, vauva saa tulla koska vaan!” – tähän asti olin vielä toppuutellut tuloa. Eli vauva kuuli äitiä, tai sitten hormonit valmistelivat minua jo koitokseen tuomalla rauhan ja levollisen mielen ennen synnytystä.

Supistukset voimistuivat nopeasti ja aika pian yöllä (sekuntikelloa käyttäen) olivat jo 4-6min väleissä. Nukkua siis oli turha yrittää, mutta tässä alkuvaiheessa suositaan vielä lepäämään ja keräämään voimia. Tarkistin sairaalakassit valmiiksi. Yöllä supistuksien voimistuessa voimakkaiksi, kokeilin panadolia ja vietin monta tuntia kuumassa suihkussa polvillani. Vesi auttoi kovasti supistuksiin! Suosittelen kokeilemaan, vaikka aika läträämistä onkin. Pakkasin eväsboksiin viinirypäleitä ja pähkinöitä, pientä energiankeräämistä varten. Aavisteliko vaistoni, että matkasta tulee pitkä!

Akupunktiota Kätilöopistolla ja takaisin kotiin

Torstai-aamulla klo06 soitimme Kätilöopistolle, ja päätimme lähteä käymään. Olin niin suurissa kivuissa, ja taukoa supistuksista ei ollut. En vielä tajunnut sitä, että kipu pahenee vielä ja voimat uupuvat entisestään. Tässä vaiheessa noin 50-60s. supistukset ja noin 4-5min tauot (ne ihanat tauot, jolloin ehdit kerätä voimaa seuraavaan!)

Kättärillä tutkittiin tilanne, ja synnytys ei virallisesti ollut vielä käynnissä. Ei avautumista. Höh! Kokeilin akupunkitiota kivunlievitykseen ensimmäistä kertaa. Vaikea sanoa, oliko siitä apua, vai auttoiko kuumat vesityynyt lievittämään supistuksia alaselällä ja alavatsalla. Meidät lähetettiin vielä kävelylle ja kuljimme portaita ylös alas. Supistukset otin vastaan kyyryssä. Olivat kivuliaat. Sain silti aamupalan syötyä. Olin toivonut vesiallasta kivunlievitykseen, ja sellainen olisi ollut minulle tarjolla, jos olisin avatunut. Jos olisin tässä tilassa mennyt altaaseen liian aikaisin, olisi synnytys voinut vielä vetäytyä, joten allas jäikin kokematta.

Kuva

Kuva

Tilanne ei edennyt, kieltäydyin morifiinijohdannaisesta kipulääkkeestä ja otin litalgin särkylääkettä tabletteina. Menimme vielä takaisin kotiin. Siellä kärvistelin supistuksien kanssa särkylääkkeen, levon ja suihkun voimin. Myös kuumia vesityynyjä tuli käytettyä. Unista ei tietoakaan. Särkylääke lievitti hierman supistuksien tuntua. Tuskaista.

Mars Naistenklinikalle!

Torstai-iltana supistelut olivat jatkuneet pian vuorokauden. Soitimme Kätilöopistolle tullaksemme uudestaan. Varmistelivat vielä, että olemmeko varmoja. Päätimme odottaa puolituntia kotona, ja soittaa sitten uudestaan. Päätimme lähteä. Olin ollut monta tuntia tuskissani suihkussa. Autossa mieheni soitti Kätilöopistolle, ja paikat olivat täyttyneet illan aikana – lähettivät siis Naistenklinikalle!

Naistenklinikalla tutkittiin tilannetta. Olin pari-kolme senttiä auki. Tätä jatkui vielä piiiiiiiiitkään. Eli latenssivaihe jäi päälle. Supistukset olivat kuitenkin kivuliaat ja voimakkaat. Olo uupunut. Minut otettiin synnytysosastolle sisään. Muutama kätilö tuli tutuksi koitoksessa, kun päivä-ja yövuorolaiset vaihtuivat. Sain ilokaasua (ihana helpotus) ja kokeilin rentoutua jumppapallon päällä istuen supistukset. Mieheni kehotti käyttämään lepohetket hyväksi ja huolehti, että juon/syön jotakin pientä koitoksessa. Vietimme täällä pitkän tovin, ja miehenikin nukkui kahden säkkituolin päällä aina tilaisuuden tullen.

Ilokaasu oli ihanaa. Sain siitä helpotusta supistuksien ajaksi. Myös jumppapallon päällä istuminen ja sänkyyn kohti nojaten, oli helpottava asento. Tässä asennossa myös kumppani pystyy antamaan kipualievittävää selkähierontaa supistuksia vastaan. Synnytykseni ei edennyt ja minua kehotettiin lepäämään ja keräämään voimia. Otin siis petidin piikin pakaraan kipua lievittämään to-pe yötä vasten. Lääke auttoi minua hiukan torkkumaan, ja se lievitti supistuksien tuntia. Alaselkäni oli ihan krampissa, ja nyt sain tilaisuuden hengähtää.

Kuva

Olin pitkään supistuskivuissa ja selkäni alkoi kramppaamaan pahasti supistuksien aikana. Kätilö ja lääkäri ehdottivat kalvojen puhkaisua, suostuin. Sain myös oksitosiinitipan synnytyksen käynnistymiseksi. Olin toivonut luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä, mutta siinä vaiheessa, kun tarve vaatii, olin asennoitunut ottamaan myös lääketieteelliset kivunlievitysmenetelmät vastaan. Uskon, että neuvottelemalla kätilön kanssa, pääsee parhaaseen tulokseen. Sain kehuja, että olin jaksanut pitkään kärvistellä. Synnytystä ei voi suunnitella tarkkaan etukäteen, vaan on heittäydyttävä tilanteeseen mukaan! Taustalla soi Samuli Edelmann – ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet.

”Hei mä oon katkarapu”!

Epiduraalipiikki. Kyllä. Suostuin neuvoteltuani kätilön/lääkärin kanssa. Olin aikaisemmin ajatellut ehkä selviäväni ilman, mutta uupumuksen ja synnytyksen keston takia suositeltavaa oli, että saisin hiukan levätä itse ponnistusvaihetta varten. Ei aikaakaan, kun olin ”katkarapuna” pedillä ja lääkäri laittoi puudutteen. Mielestäni hyvä, että otin, kerkesi vaikuttamaan ja oli suurin kivunlievittäjä tähän asti! Tunsin supistuksien tulevan, mutta en tuntenut varsinaista kipua. Nyt sain nukkua. Verenpainetta seurattiin. Samoin vauvan sydänääniä ja supistuksia monitorilta.

Kuumetta nousi 38,3 synnytyksen aikana, ja sitten oli aika laittaa antibiootteja. Minusta otettiin labranäytteitä ja verikokeita. Olo oli aika naatti. Näinkö kauan tässä kestää!? Kysyin, koska vauva tulee. Mieheni oli paras mahdollinen tuki vierelläni. Piti kädestä, silitti, hieroi alaselkää, muistutti hengittämisestä ja rentoutumisesta. Hän oli todella suuri voimavara! Ihmekkös, että jotkut miehistä pyörtyvät.

Nyt ponnista!

Kun toimenpiteet oli tehty alkoi synnytyskin edetä. Aukeamista tapahtui ja odottelin jo, että koskas alotetaan itse koitos! Kun vihdoin päästiin ponnistusvaiheeseen (epiduraalin vaikutuksen alaisena) niin ponnistelinkin sitten ja lujaa. Ensimmäistä kertaa pääsi konkreettisesti tekemään jotain, että saadaan vauva tähän maailmaan! Ihanan kätilöni kanssa sovittiin, että vauva tulee maailmaan perjantai iltana klo20 mennessä ennen kuin vuoro vaihtuu taas. Kylkiasennossa ponnistelin 12min ihanan pienen vauvan maailmaan!  Se oli erilaista kipua ja sai karjua kuin naarasleijona. Mies piti kädestä kiinni ja tuki 100%.

Tumma tukka näkyy jo! Terve, kaunis vauva parkaisi ensimmäiset huutonsa. Isä leikkasi napanuoran. Äidin rinnalle. Siinä se nyt oli, meidän vauva! Todella epätodellinen tunne! KAIKKI kipu katosi, kun vauva tuli äidin syliin. Siinä me oltiin, meidän perhe.

Pe 27.9.13 klo19.52

3960g 51cm

Haikara toi Ihanan vaaleanpunaisen nyytin. Tyttö!

Kuva

Istukka 680g tuli hetken päästä. Muutama tikkaus tuli. Vauva pestiin,  ja oli rinnalla pitkään. Klo20 ikkunasta näkyi ilotulitukset! Meidän vauva sai ilotulitukset tulessaan maailmaan, Hieno hetki. Sitten punnitus ja pian siirryttiinkin nyytti sylissä vauvaosastolle perhehuoneeseen. Sen verta heikkona ja huimasi, että pääsin pyörätuolikyydissä vauva sylissä. Siinä ihmeteltiin uutta ihmettä. Siunaus ja lahja. Oma tytär! Syntyi Naistenklinikalla, kuten äitinsä melkein 28 vuotta sitten.

Synnytykseen voi valmistautua. Mutta synnytyksen kulkua ei voi ohjata tai suunnitella etukäteen. Go with the flow! Lopputulos ratkaisee ❤

Perhehuoneessa

Pari vuorokautta meni lapsivuodeosastolla, perhehuoneessa. Kipulääkkeitä ja eka vuorokausi tokkurassa, kumppani saattoi  vessaan aluksi kun huimasi. Myös istuminen oli jähmeetä. Vertakin tulee enemmän kuin kuukautisten aikaan. Olo onnellinen ja kiitollinen. Rankkaa tuo synnytys!! Osaa arvostaa äitejä ihan eritavalla nyt.

Family & friends kävivät sairaalassa onnittelemassa uutta tulokasta.

Kuva

Olin tilannut mieheni tuomaan sushia sairaalaan, mutta yllätyksenä – ihan perus sairaalaruoka maistui parhaiten!! Suklaa maistui kyllä. Ruokahalu oli kunnossa äidillä ja tytöllä. Toinen vuorokausi menikin syöttäessä koko ajan. Imetys on oma opettelu sinänsä – ja maitohan nousee yksilöllisesti – joskus hieman hitaastikin. Annoimme sairaalassa siis lisäksi hiukan korvikettakin kätilön ohjeen mukaan. Kotona korviketta ei kuitenkaan tarvittu, maito nousi rintoihin! Kannattaa lukea netistä imetysoppaita. Tulee tarpeeseen!

Lisää kuulumisia ensimmäisestä kahdesta viikosta myöhemmin. Lisäksi kirjoitukseni hormoneista jäi julkaisematta, kun pikkuinen päätti tulla hiukan etukäteen maailmaan! Sylivauva!

Ihanaa – raikasta syssyä 🙂

terv. Sportmama & 4kg rajapyykin ylittänyt tyttö (12pvä vanha)

Kuva

Kuva

Kuva

Mainokset

Tietoja Sportmama Annemari

Fysioterapeutti, äiti, yrittäjä, tanssin-ja liikunnanohjaaja Helsingistä. Sportmama liikunta-ja hyvinvointi DVD suunniteltu odottaville äideille! Tule mukaan www.sportmama.fi
Kategoria(t): Raskausaika Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: SPORTMAMA: Synnytyskertomus – haikara toi käärön!

  1. Tipu sanoo:

    MÄ EN KESTÄ!!!!!!!!! MAAILMAN ENITEN ONNEA!!!! ITKIN KU LUIN TÄTÄ!!!!!!!!! ❤ ❤ ❤ ❤

  2. Tuhannesti Onnea ja Rakkauden pieniä pipanoita sinne! ❤ ❤ …..Tilaan kyllä oman vauvan Kiinasta ;), tuo synnytyshärdelli ei oo kyllä mun pala kakkua!!! Huuuuiiiiiiiii!!!!!! Liian pelottavaa!

  3. Ellu sanoo:

    Paljon onnea ja isot kiitokset tästä blogista! Itse olen maratoniin tähtäävän 9 kuukauden ihan alkuvaiheilla ja kyseessä eka raskaus, joten nämä sun kirjoitukset ovat olleet ihan pelastus. Pää on täynnä kysymyksiä, jännitää, pelottaa ja on innoissaan vuorotellen 🙂 Toivottavasti jaksat laittaa kuulumisianne tänne, olisi ihana kuulla siitä arjesta maratonin jälkeen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s